Keuruun seurakunta teki virallisen päätöksen uuden kirkon rakentamisesta vuonna 1876. Suurin osa seurakuntalaisista halusi, että kirkko rakennetaan puusta, mutta tiili- ja harmaakivikirkolla oli kannattajansa, mm. rovasti Bergroth.
Lääninarkkitehti Theodor Granstedtin tarkastettua suunnitellun rakennuspaikan Kippavuoren laella saatiin lupa rakentaa kivikirkko. Kymmenen vuoden pohdinnan jälkeen päädyttiin rakentamaan tiilikirkko harmaakivinurkin. Punatiili määräsi kirkon tyylisuunnaksi uusgotiikan.
Monien vaiheiden jälkeen ruukinpatruuna G.A. Serlachius ryhtyi vetämään kirkon rakentamishanketta. 2.4.1888 allekirjoitettiin urakkasopimus Granstedtin piirustusten mukaan rakennusmestari Odert Laineen kanssa, jonka aliurakoitsijana toimi muurarimestari Brynolf Collin.
Kirkko on pohjaratkaisultaan lyhyellä poikkilaivalla varustettu pitkäkirkko, jonka pohjoispäähän on sijoitettu matalampi ja kapeampi kuoriosa sekä sen taakse sakaristo. Etupäässä on nelikerroksinen korkeahuippuinen kellotorni. Kirkon sisätila on kolmilaivainen.
Kirkon alttaritaulut maalasi taidemaalari Eero Järnefelt (1863-1937) vuosina 1889-92. Kristusta ristillä kuvaavan taulun lahjoitti kauppias Edvard Damstén Keuruulta. Enkelin ilmestymistä Jeesukselle Getsemanessa esittävän taulun lahjoitti maanviljelijä H. Jokela Haapamäeltä.
Ensimmäiset urut kirkkoon hankittiin v. 1902 eteläsaksalaisesta Walckerin urkutehtaasta. Vuonna 1960 ne uudisti Kangasalan urkutehdas. Kirkon satavuotisjuhlia varten vuonna 1992 urut rakennettiin uudelleen Walckerin henkeä seuraten. Uudistuksen suunnitteli dir. mus. Asko Rautionaho ja työn toteutti Heinrichin urkurakentamo Maksamaalla. Samaan aikaan myös urkufasadi maalattiin.
Valaisimina uudessa kirkossa olivat aluksi kynttilät. Osa vanhan kirkon kattokruunuista siirrettiin uuteen kirkkoon ja lisäksi kirkkoväärti Viktor Lihjamo lahjoitti sinne pienen kristallikruunun.
Sähköt uuteen kirkkoon saatiin jo v. 1919, mutta kynttilävalaistus jatkui sähkövalojen rinnalla. Sähköistystä uusittaessa 1950-luvulla hankittiin kirkkoon yhtenäiset aikansa tyyliä edustaneet valaisimet, ja vanhat kruunut palautettiin vanhaan kirkkoon. Nykyiset kattokruunut ovat v. 1984-85.
Vanhasta kirkosta tuotiin aluksia kaksi kirkonkelloa, jotka olivat vuosilta 1670 ja 1765. Vuonna 1900 maanviljelijä Nikodemus Leppäjärvi lahjoitti kirkkoon kolmannen kellon. Haljennut iso kirkonkello valettiin uudelleen v. 1910. Pienempi kello palautettiin vanhaan kirkkoon v. 1967, kun uuteen kirkkoon hankittiin uusi kello Itävallasta.
Kirkossa on tehty korjaus- ja muutostöitä 1920-, 1950-, 1980- ja 1990-luvuilla. Arkkitehti Elsi Borgin suunnitelma korjaus 1950-luvulla toi tullessaan suurimman muutoksen. Kirkosta poistettiin etulehterit ja suurimpien ikkunoiden puitteet, jolloin kirkkoon saatiin puhtailla lasipinnoilla lisää avaruutta ja valoa. Ikkunat palautettiin kuitenkin ennalleen v. 1992.
Lämmitys hoidettiin puukamiinoilla 1950-luvulle saakka, jolloin kirkkoon saatiin öljylämmitys. Vuosina 1984-85 kirkon peltikatto korvattiin kuparikatolla ja kirkkoon asennettiin palohälytysjärjestelmä.
Viimeisimmässä remontissa kirkko maalattiin sisältä, kuoriin järjestettiin pieni sivukappeli, vanhan alttaripöydän eteen asetettiin uusi pöytä, urku- ja kuoritiloja järjestettiin uudelleen ja eteiseen tehtiin saniteettitilat. Myös joitakin penkkejä poistettiin.
Nykyään kirkossa on n. 1200 istumapaikkaa kun niitä vuonna 1892 oli 1500.
Keuruun kirkko ei toimi tiekirkkona kesällä 2023.
