Onni Oja (1909-2004)

Retrospektiivinen näyttely
1.6.– 31.8.2007 
 
 Otto Aukust palaa kotiin, 1980, 73x100,
öljy kankaalle. 
 
ONNI OJAN RETROSPEKTIIVINEN NÄYTTELY
KEURUUN MUSEOSSA
Onni Oja syntyi 15.4.1909 keuruulaiseen maanviljelijäperheeseen. Oja oli kaksivuotias, kun hänen perheensä muutti Keuruulta Tampereelle. Tähän hetkeen liittyy hänen ensimmäinen lapsuusmuistonsa:
 
”En ollut vielä kolmeakaan vuotta, mutta muistan erään maisemakuvan syntymäkotini tienoilta aivan selvästi. Oli harmaanvioletti toukokuun päivä. Seisoin isääni nojaten sontakärryillä. -Kun tarkemmin ajattelee, juuri tuo harmaa -hopea- violetti on minun värimaailmani, sininen tietysti mukana.”
 
Taidemaalari, professori Onni Oja (1909-2004) on maineikkaimpia Keuruulla syntyneistä taiteilijoista. Hänen tuotantonsa on laaja ja monipuolinen. Hän oli arvostettu muotokuvamaalari, jolta tilattiin n. 300 henkilömuotokuvaa. Oja oli myös suosittu monumentaalimaalari, jonka tuotantoon kuuluu sekä seinä- että lasimaalauksia. Parhaiten Onni Oja kuitenkin tunnetaan, Eero Nelimarkan tai Veikko Vionojan tavoin, suomalaisten kylämaisemien kuvaajana. Erityisesti Ojan pelkistetyt kylämaisemat teineen, peltoineen ja taloryhmineen ovat koskettaneet suomalaista taideyleisöä.
 
Vaikka Onni Oja vietti Keuruulla vain kaksi ensimmäistä vuottaan, hänen suhteensa synnyinseutuunsa oli läheinen. Hän esitti 1990-luvulla ystävälleen ja mesenaatilleen Jouni Hirvoselle toiveen saada kuolemansa jälkeen Keuruulle muistonäyttely, joka Hirvosen aloitteesta järjestettiinkin Keuruun kaupungintalolla marraskuussa 2006. Keuruun museon Onni Ojan retrospektiivi ”Kotiinpaluu – Onni Oja (1909-2004)” on jatkoa tälle marraskuiselle näyttelylle. ”Kotiinpaluu” esittelee laajemmin ja monipuolisemmin taiteilijan tuotantoa ja elämää. Näyttelyyn on valittu teoksia Ojan tuotannosta eri vuosikymmeniltä 1920-luvulta aina 1990-luvulle saakka.
 
”Kotiinpaluu – Onni Oja (1909-2004)”- nostaa esille Onni Ojan taiteellisen tuotannon lisäksi myös hänen elämäntyönsä merkittävänä taideopettajana. Hän toimi vuodesta 1951 vuoteen 1972 saakka Taideteollisen oppilaitoksen opettajana ja yliopettajana. Opetustyönsä rinnalla Onni Oja kirjoitti kirjan ”Piirtämisen taito”, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1957. Nykyisin siitä on otettu jo 11. painos ja sitä käytetään edelleen oppikirjana.
 
Kotiinpaluu – Onni Oja (1909-2004) –näyttelyn alullepanija ja järjestäjä Jouni Hirvonen toteaa:
 
 
 
"Tämä näyttely on arvokas muisto Onni Ojasta, joka on tuonut niin monille lohtua ja huojennusta nykyiseen kovaan maailmaan. Nyt Onni Oja on palannut juurilleen. Hän on kierroksensa tehnyt, mutta jälkipolvet saavat nauttia hänen ikuisesta halustaan tuoda lohtua toisille”.
 
KOTIINPALUU - ONNI OJA (1909–2004) Retrospektiivinen näyttely Keuruun museo 1.6.-31.8.2007. Näyttely avoinna joka päivä klo 11-17. Liput 2€/3€, alle 18-v. ilmaiseksi. HARMAANVIOLETTI TOUKOKUUN PÄIVÄ ONNI OJAN TIE TAITEILIJAKSI TAIDEOPINTOJA SUOMESSA JA ULKOMAILLA ”RUNOILIJAN TAVOIN SINUN PITÄÄ SAMAISTUA AIHEESI KANSSA...” ”EI OPETTAJA SAA LIIAKSI MESTAROIDA...” ”JOKAISEN TAITEILIJAN ON PIDETTÄVÄ KIINNI OMASTA ÄÄNESTÄÄN” ”YSTÄVYSTY AINA ENNEN PIIRTÄMISTÄ MALLISI KANSSA” ”AITOUS KOSKETTAA KATSOJAA...” JULKISIA TEOKSIA POIMINTOJA ONNI OJAN ELÄMÄSTÄ LÄHTEET
 
HARMAANVIOLETTI TOUKOKUUN PÄIVÄ
Onni Oja syntyi 15.4.1909 keuruulaiseen maanviljelijäperheeseen. Hänen syntymäkotinsa, vuonna 1830 valmistunut hirsirakennus, Huhkolan talo sijaitsee Etelä-Keuruulla Huhkojärven rannalla. Onni Ojan vanhemmat, Frans ja Amanda Oja, muuttivat Keuruulle Urjalasta, jossa Onnin isä oli toiminut kauppiaana. Frans Oja oli varakas mies, mutta 1910-luvun alkupuolella hän menetti kaiken omaisuutensa jouduttuaan vastaamaan antamistaan takaussitoumuksista. Onni Oja oli kaksivuotias, kun hänen isänsä myi Huhkolan tilan ja Ojat muuttivat Keuruulta Tampereelle. Tähän hetkeen liittyy Ojan ensimmäinen lapsuusmuisto:
 
”En ollut vielä kolmeakaan vuotta, mutta muistan erään maisemakuvan syntymäkotini tienoilta aivan selvästi. Oli harmaanvioletti toukokuun päivä. Seisoin isääni nojaten sontakärryillä. -Kun tarkemmin ajattelee, juuri tuo harmaa -hopea- violetti on minun värimaailmani, sininen tietysti mukana.” 
 
Kului kymmeniä vuosia ennen kuin Onni Oja palasi seuraavan kerran syntymäkotiinsa. Huhkojärven maisemat olivat kuitenkin ikuistuneet taiteilijan mieleen pysyvästi. Vuonna 1991 hän kertoi: 
 
”...kun kymmenisen vuotta sitten kävin täällä ensimmäisen kerran, tuntui paikka heti tutulta. Kapea järvi ja sen vastarannalla jyrkästi kohoava vuorenseinämä olivat painuneet jonnekin muistin sokkeloihin. Sieltä ne murtautuivat silloin esiin 70 vuoden jälkeenkin”. 
 
Nämä Huhkojärven jylhät maisemat olivat tehneet suuren vaikutuksen myös yhteen maineikkaimmista kultakauden taiteilijoistamme, Akseli Gallen-Kallelaan. Hän on todennut Keuruun Huhkojärven seudun edustavan täydellistä sisämaan maisemaa. ylös
 
ONNI OJAN TIE TAITEILIJAKSI
Onni Oja oli lahjakas lapsi. Hän oppi lukemaan jo 4-vuotiaana kodin seiniä verhoavien sanomalehtien avulla. 7-vuotiaana hänellä oli jo koossa pieni runokokoelma; vihkollinen omia runoja. Eräs niistä kertoi kissasta: 
 
Isäntä se illalla kiljaisi kissalle:
Painupas sinäkin siitä ulos vielä pissalle
ennenkuin ovi lopullisesti suljetaan.
 
Katsopas tätä. Ajaa toisen mäelle
vaikkei yhtään ole hätä, 
ennenkuin ovi lopullisesti suljetaan 
 
Onni Oja oli pienestä pitäen myös ahkera piirtäjä. Frans Oja oli kannustava isä ja hankki paperia poikansa piirtämisharrastusta varten. Isä oli itsekin kiinnostunut taiteen tekemisestä; hän harrasti maalausta sekä soitti viulua. 
 
Frans Oja ei saanut seurata Onnin tietä taiteilijaksi. Sisällissodan loppuselvittelyissä Onnin isä ammuttiin Kärkölässä valkoisten toimesta. Syynä tähän oli se, että Frans Oja oli toiminut vuonna 1918 työväenyhdistyksen puheenjohtajana. 
 
Isän varhainen menetys varjosti Onni Ojan lapsuutta ja koko myöhempää elämää.Isän kuoleman jälkeen Onni muutti äitinsä kanssa Janakkalan Löyttymäkeen, Suojalan torppaan. Amanda Oja elätti perhettään muun muassa kehrääjänä. Myös Onni osallistui tulojen hankintaan pääasiassa rengin töitä ja metsätöitä tekemällä. Koska Onni oli lahjakas kirjoittaja, hän onnistui ansaitsemaan myös lehtijutuilla. 13-15 –vuotiaan Onni Ojan kirjoituksia julkaistiin esim. Koti-lehdessä, johon hän kirjoitti lasten kasvatusta käsitteleviä kirjoituksia. Onni kirjoitti myös novelleja, näytelmiä ja romaanin. Hän haaveilikin nuoruudessaan kirjailijan ammatista.
 
Onni Oja kävi kansakoulua Janakkalan Löyttämäellä. Onni nautti uusien asioiden oppimisesta ja hänen todistuksessaan komeilikin rivi kymppejä. Poikkeuksen tekivät arvosanat käsityöstä, voimistelusta ja laulusta.
 
Nuori Voima –lehdessä julkaistu kirjoitelma ”Miten tulla taiteilijaksi” antoi Onni Ojalle lopullisen kimmokkeen taiteilijan uralle. August Alhon, Löyttymäen kansakoulun opettajan, innostamana Onni hakeutuikin 17-vuotiaana opiskelemaan Taideteollisuus keskuskouluun. Opiskelujen taloudellinen puoli järjestyi Ojan saaman 2000 markan suuruisen Amerikan perinnön myötä. Tällä tavoin Onni Ojalle avautui mahdollisuus aloittaa opinnot Ateneumissa. ylös
 
TAIDEOPINTOJA SUOMESSA JA ULKOMAILLA
Onni Oja aloitti opintonsa vuonna 1926 Helsingissä Taideteollisuuskeskuskoulussa, jossa hän opiskeli koristemaalausta, grafiikkaa, piirustusta ja maalausta. Hänen opettajiaan olivat muun muassa Alex Rapp, Werner Åström, Per Åke Lauren, Yrjö Ollila, Paavo Leinonen ja Mikko Oinonen.
 
Ojan opiskeluvuodet olivat taloudellisesti vaikeita, mistä syystä hänen oli opintojensa ohessa käytävä töissä. Rahaa Onni Oja hankki tilapäistöillä esimerkiksi lumitöillä ja tekemällä novelleja, runoja ja kuvituksia Uuden Suomen sunnuntailiitteeseen ja Agapetuksen toimittamaan Aikaan. Nälkä pääsi silti ajoittain yllättämään nuoren taideopiskelijan. 
 
Onni Ojan ensimmäinen julkinen esiintyminen taiteilijana tapahtui hänen valmistumisvuonnaan 1930, jolloin hän osallistui yhteisnäyttelyyn Helsingissä. Kymmenen vuotta myöhemmin Ojalla oli Helsingin Kumlinin taidesalongissa ensimmäinen yksityisnäyttely, joka sai positiivisen vastaanoton. 
 
Taideteollisuuskeskuskoulun jälkeen Onni Oja opiskeli Helsingin Yliopiston piirustussalissa vuosina 1933-1934 ja toimi vapaana taiteilijana ja kirjagraafikkona vuosina 1932-1939. 
 
Onni Ojan taiteellinen lahjakkuus huomioitiin jo vuonna 1935, jolloin hän sai dukaattipalkinnon henkilömaalauksesta. Seuraavana vuonna Oja sai valtion palkinnon ja Kordelinin apurahan. Nämä mahdollistivat Ojalle opintomatkan Pariisiin vuonna 1935 ja Roomaan vuosina 1936-37.
 
Italiassa Onni Oja opiskeli mm. monumentaalimaalausta, josta hän suoritti tutkinnon. Oja lumoutui Italiassa erityisesti renessanssimaalarin Piero della Francescan tuotannosta. Onni Oja on todennut: 
 
”Hänessä on jotain pikkaisen pohjoismaista; jähmeää ja kömpelöä, eikä liian suloista”. 
 
Italiassa vietetty opintoaika vaikutti myös Ojan väriasteikkoon. Se muuttui kirkkaammaksi, mutta vain väliaikaisesti. ylös
 
”RUNOILIJAN TAVOIN SINUN PITÄÄ SAMAISTUA AIHEESI KANSSA...”
Onni Oja tunnetaan parhaiten, Eero Nelimarkan tai Veikko Vionojan tavoin, suomalaisten kylämaisemien kuvaajana. Erityisesti Ojan pelkistetyt kylämaisemat teineen, peltoineen ja taloryhmineen koskettivat suomalaista taideyleisöä. 
 
Ojan maisemat ovat harkiten sommiteltuja, voimakasrakenteisia ja tasapainoisia teoksia. Niissä ei ole mitään liikaa. Onni Oja on todennut: 
 
”Maisema tyrkyttää kaikkea. Ongelma on siinä, mitä jättää pois. Kahdeksankymmentäviisiprosenttia pitää hylätä. Jäljelle jäävä osa on se, mikä sanoo minulle jotakin”.
 
Onni Oja ei jäljentänyt teokseensa maisemaa orjallisesti sellaisena kuin se oli. Hän neuvoi ”Piirtämisen taito” –kirjassaan lukijoitaan: 
 
”Älä takerru näköisyyden tavoitteluun maisemia sommitellessasi. Siirtele kukkuloita, metsiä ja puita, jos sommitelmasi kokonaisuus niin vaatii. Lisää tai vähennä tiloja tarpeen mukaan.” 
 
Ojalle taiteellisen luomistyön tärkein edellytys oli eläytyminen. Tätä hän korosti myös maisemien yhteydessä: 
 
”Eläydy maisemaan koko olemuksellasi. Kuvittele itse olevasi maaäiti. Elä itsessäsi sen lepo ja jännitys, kallion raskaus, veden viileys, ruohikon pehmeys.” 
 
Kun Onni Ojalta kysyttiin vuonna 1980, mikä aihepiiri hänestä on tuntunut läheisimmältä, Oja vastasi: 
 
”Ihminen. Monumentaalimaalaus. Suomalainen lapsuudenaikainen hämäläismaisema, vaatimaton kyläasutus, latojen ilme ja ovien haukotus, kesähetken, talvihetken pysähtyminen yksinkertaisen peruskysymyksen edessä”.
 
Oja paneutui kuvattaviin kohteisiinsa kokonaisvaltaisesti ja opasti myös muita toimimaan samoin: 
 
”Runoilijan tavoin sinun pitää samaistua aiheesi kanssa, olla vuori, viljapelto, puu, hevonen, toinen ihminen. Näin lapsikin suhtautuu ympäristöönsä. Sinun tulisi vaalia lasta itsessäsi näkemisen ja eläytymisen asioissa.” ”Voitko lapsen tavoin kokea näkymän tai esineen valloittavana ilmestyksenä? Jos voit, on sinulla eräs taiteilijan peruslahjoista” ylös
 
”EI OPETTAJA SAA LIIAKSI MESTAROIDA...”
Taiteellisen tuotantonsa ohella Onni Oja teki merkittävän uran opettajana. Hän toimi vuodesta 1951 vuoteen 1972 saakka Taideteollisen oppilaitoksen opettajana ja yliopettajana. Oja opetti käyttögrafiikkaa, sommittelua, piirustusta, maalausta ja värioppia. Oli aikoja, jolloin hän oli neljässä eri koulussa opettajana; Invalidisäätiössä, Taideteollisessa oppilaitoksessa, Helsingin suomenkielisessä työväenopistossa ja Yliopiston piirustussalissa. 
 
Onni Ojalla oli selvä ajatus siitä, millainen opettajan tulee olla:
 
”Ei opettaja saa liiaksi mestaroida. Oppilaasta on autettava paperille hänen näkemyksensä, miellyttipä tulos opettajaa tai ei.” 
 
Monet Taideteollisen oppilaitoksen käyneistä henkilöistä muistavat Onni Ojan loistavana pedagogina:
 
” Hän oli todella hieno ihminen, vaikuttava persoona ja hyvä opettaja. [...]Hän myöskin vaikutti ratkaisevasti uravalintaani. Valmistuin sisustusarkkitehdiksi saman laitoksen korkeakoululinjalta”.
(Sisustusarkkitehti Maisa Laaksonen, 2007. Vuosikurssi 1958-1959) 
 
”Onni oli erittäin pidetty opettajana varsinkin tyttöjen suosiossa. Maalaustaiteen murroskohta osui aikaan, jolloin Onni opetti. Informalismi teki tuloaan [...] ”Hän opasti meitä mm.: ”Katsokaa vaikka likajälkiä, patinakuvioita seinissä, joista voitte saada ideoita maalauksiinne!” Onnin kanssa oli helppo ystävystyä, hän arvosti oppilaita, joka näkyi ystävyytenä, joka kantoi koko hänen myöhemmän elämän yhteytenä.” 
(Taidemaalari Kalevi Liski, 2007. Vuosikurssi 1959-1962) 
 
”Mieleeni jäi vanhahko herrasmiesopettaja, joka esiintyi hyvin rauhallisesti ja kunnioitusta herättävän kohteliaasti meitä opiskelijoita kohtaan. Oja opetti väriopin teoriaa käytännön harjoitusten kautta. Hänen opetuksensa oli perusteltua ja selkeää. [...]Omassa opetustyössäni värioppi on aina näytellyt merkittävää osaa varmaankin Onni Ojan opetuksen ansiosta.” 
(Kuvaamataidonopettaja Raija Nieminen, 2007. Vuosikurssi 1972) 
 
”Opetus oli hyvin perusteellista ja käsitti maalaustaiteen eri muodot ja tekniikat. Henkilönä Onni Oja oli suuri auktoriteetti, luennoilla häntä kuunneltiin ja harjoitustöiden ohjaus oli hyvin sivistynyttä ja hillittyä." 
(Sisustusarkkitehti Heikki Virkkunen 2007.Vuosikurssi 1971-1972)
 
Opetustyönsä rinnalla Onni Oja kirjoitti kirjan ”Piirtämisen taito”, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1957. Nykyisin siitä on otettu jo 11. painos ja sitä käytetään edelleen monissa oppilaitoksissa oppikirjana. Oja ryhtyi kirjoittamaan teosta, koska suomen kielellä ei ollut pitkään aikaan ollut saatavissa piirtämisen oppikirjaa harrastelijoita varten. Lisäksi Oja oli huolestunut siitä, että piirtämisen taito oli kärsinyt inflaation. Hän halusi kirjan avulla muistuttaa, että ”luotettava piirustustaito on kaiken kuvataiteellisen työskentelyn ainoa varma perustus”. 
 
”Piirtämisen taito” -kirjan loppupuolella hän toteaa: 
 
”Käytyäsi lävitse tämän kirjan tehtävät sinulle lienee valjennut joukko piirtämisen perusseikkoja. Toivon ettet ole matkalla eksynyt pahimpiin asiohin:maneeriin, pikkutarkkaan näpertelyyn tai ylimalkaiseen mestarointiin. Piirtäjän tulee aina muistaa, että mitä pidemmälle edistyy, sitä kauempana on tavoite. Pahinta on olla tyytyväinen aikaansaannoksiinsa." 
 
Kuvataiteilija Marjatta Hanhijoelle Onni Ojan ”Piirtämisen taito” -kirja näytteli tärkeää osaa ammatin valinnassa.
 
”Kotimme kirjastoon ilmestyi [...]Onni Ojan kirja Piirtämisen taito ja se avasi minun silmäni sille mitä piirtäminen on. Kirjan kuvista innostuneena muistan yrittäneeni piirtää - samalla tavalla kuin Seurat, -samalla tavalla kuin härkä tai jokin nautaeläin oli pelkistetty makaavassa asennossa kolmioihin ja muihin perusmuotoihin. [...] 
 
Myöhemmin käytin kirjaa omia oppilaitani opettaessani. Voin uskoa, että varhainen tuttavuuteni tuon kirjan välityksellä Seuratin piirustuksiin vaikutti siihen, että minusta tuli metalligraafikko ja kuvataiteilija.” 
(Kuvataiteilija Marjatta Hanhijoki, 2007) 
 
Monet muutkin ”Piirtämisen taito” -kirjan lukeneet suuntautuivat taiteilijan uralle - Onni Ojan varoituksista huolimatta: 
 
” Jos kuitenkin uhmaat vaaraa ja ryhdyt pyrkimään taiteen kivikkopululle, ei kukaan enää vastaa seurauksista. Saat uhrata kaiken. Sinulla täytyy tietysti olla paljon lahjoja, mutta ne eivät riitä. Usein lahjakkaimmat sortuvat ensin. Täytyy olla sisua, kestävää intohimoa – ja hyvin luja terveys”. ylös
 
”JOKAISEN TAITEILIJAN ON PIDETTÄVÄ KIINNI OMASTA ÄÄNESTÄÄN”
Opetustyö vei Onni Ojalta paljon aikaa taiteentekemiseltä. Hän on todennut:
 
”Yhteen aikaan toimin neljässä eri laitoksessa - viikkotunteja saattoi olla 48. Siihen meni kolmattakymmentä vuotta. Kenellekään taiteilijalle en sellaista suosittelisi”.
 
Silti Oja ehti tekemään 1950-luvulla, opetustyönsä rinnalla, lukuisia tilaustöitä. 
 
Päästyään eläkkeelle Taideteollisen oppilaitoksen opettajan virasta vuonna 1972, hänellä oli vihdoin mahdollisuus omistautua taiteen tekemiselle. Tuolloin hän työskenteli keskimäärin 12-16 tuntia päivässä. Ojan tuotteliain kausi ajoittuukin juuri 1970-1980 –luvuille. Noina vuosikymmeninä syntyivät myös suuren yleisön parhaiten tuntemat Onni Ojan kylämaisemat. 1980-luvun alkupuolelta lähtien Oja teki työtään ateljeessaan, Hojo Hojossa, Vihdin Tervalammen kylässä.
 
1990-luvulla Onni Oja löysi itselleen uuden tekniikan, serigrafian, joka innoitti hänet uuteen luovuuteen. Onni Oja kertoi ystävälleen Jouni Hirvoselle, että jos olisi löytänyt tämän tekniikan aikaisemmin, hän ei olisi muuta tehnytkään. Tekniikka sopi siihen, mitä hän taiteessaan tavoitteli.
 
Tyylillisesti Ojan varhaistuotanto on luonteeltaan ekspressiivinen. 1950-luvulla Ojan tuotannossa alkoi nonfiguratiivinen kausi, joka kesti yli kymmenen vuotta. Oja on kertonut:
 
”Abstraktit työt kiinnostavat minua, mutta niiden avulla en kuitenkaan saavuttanut itselleni ominaisia asioita. Jokaisen taiteilijan on pidettävä kiinni omasta äänestään”.
 
Tämän jälkeen hän siirtyi esittävään muotokieleen. Huolimatta Ojan tuotannossa erottuvista tyylikausista, hän ei rajoittanut taiteellista ilmaisuaan tiettynä ajanjaksona vain yhteen tyylisuuntaan. Hän käytti teoksissaan kulloinkin sitä muotokieltä, mitä teos sillä hetkellä ilmaisullisesti vaati. ylös
 
”YSTÄVYSTY AINA ENNEN PIIRTÄMISTÄ MALLISI KANSSA”
Onni Oja oli suosittu muotokuvamaalari, jolta tilattiin noin 300 henkilömuotokuvaa. Ensimmäiset tilausmuotokuvat Oja maalasi 1930-luvun alkupuolella. Säännöllisen muotokuvien maalaamisen hän lopetti viisikymmentä vuotta myöhemmin.
 
Muotokuvaa tehdessään Onni Oja halusi aina perehtyä kuvattavan henkilön persoonaan. Oja opasti myös oppilaitaan toimimaan samoin: 
 
”Ystävysty aina ennen piirtämistä mallisi kanssa, oli se sitten tulitikkulaatikko tai kauneuskuningatar. Älä tutustu liian nopeasti. Ystävyys ei ole silloin varmalla pohjalla”. 
 
Onni Oja toi muotokuvissaan esille kuvaamiensa henkilöiden yksilöllisyyden. ”Piirtämisen taito”-kirjassaan Oja on todennut:
 
”Irvisteleviä lapsia varoitetaan:”Älä tee noin, ettet jää sellaiseksi” Varoitus ei ole turha. Usein toistettu ilme jää pysyväksi. Jatkuvasti katkeroituneen ihmisen kasvoille painuvat katkerat juonteet. Samalla tavoin korostuvat iän mukana tyytyväisyys, ylimielisyys, epäluuloisuus, hyväntahtoisuus, mietiskely jne. Näin kuvastuu ihmisen luonne hänen kasvoistaan. Piirtäjän on tutkittava ilmeiden anatomiaa ja psykologiaa, jotta hän tavoittaisi malliensa yksilöllisyyden” 
 
Muotokuvan luovutus oli vaikea hetki taiteilijalle: 
 
”Kun malli näkee kuvansa ensi kertaa, on se raskas hetki maalarille.” 
 
ylös
 
”AITOUS KOSKETTAA KATSOJAA...”
Onni Ojaa on kuvailtu karismaattiseksi ja charmikkaaksi herrasmieheksi, jonka kanssa vietetyt keskusteluhetket olivat kuulijalleen antoisia. Oja harrasti kieliä, kirjallisuutta, historiaa, taidehistoriaa, kirjoitti näytelmiä ja runoja. 
 
Hän ihaili italialaisen renessanssimaalari Piero della Francescan tuotantoa ja tunsi suomalaisista taiteilijoista Veikko Vionojan taiteen läheisekseen. Onni Oja teki myös paljon ulkomaan matkoja. Ojan suosikkikohteita olivat Italian Assisi, Englannin Cornwall ja Ranskan Loire-laakso. Näiden matkojen pohjalta syntyi lukuisia maalauksia. Oja oli lisäksi suuri klassisisen musiikin ystävä. Vivaldi, Haydn tai Mozart soivatkin aina taustalla Ojan työskennellessä ateljeessaan. 
 
Onni Oja ehti omakohtaisesti nähdä ja kokea monia vaiheita Suomen historiasta. Oja totesi vuonna 1988:
 
”Olen kuitenkin joutunut elämään ehkä historian inhottavimman ajankohdan ja kokemaan sen kipeyden henkilökohtaisesti. Filosofi Friedell on onneksi sanonut, että ahdistuksesta syntyy paras taide”. 
 
Onni Oja oli kuolleessaan 95-vuotias. Hän oli arvostettu taiteilija, jonka taide kosketti monia. Oja on sanonut:
 
”Kaikessa taiteessa vaistoaa ja näkee heti aitouden. Juuri aitous koskettaa katsojaa, kuulijaa. Jos minkäänlaista liiketta ei sisimmässä synny, ei vika ole vastaanottajassa - vika on teoksessa”. 
 
ylös
 
JULKISIA TEOKSIA
Oja oli ansioitunut monumentaalimaalari, jonka seinä- ja lasimaalaukset ylevöittävät lukuisia suomalaisia julkisia tiloja mm. Lapuan siunauskappelia, Helsingin Meilahden kansakoulua, Someron siunauskappelia, Kiljavan parantolaa, Helsingin Auroran sairaalaa, Kauhajoen yhteislyseota, Janakkalan seurakuntataloa, Oulun tuomiokirkkoa, Raahen Saloisten kirkkoa ja Helsingin Suomalaista Klubia.
 
Ojan maalaamat Lapuan siunauskappelin seinämaalaukset valmistuivat vuonna 1936. Kappelin holvikaton alle muodostuu kumpaankin päätyseinään, lännessä alttarin ja idässä oven yläpuolelle, lähes puoliympyrän muotoiset pinnat, joiden halkaisija on 8 metriä.Itäseinän maalaus kuvaa sukupolvien työtä lakeudella. Alttariseinän maalaus kuvaa puolestaan ylösnousemuksen aamua, jolloin elävät ja kuolleet kokoontuvat Kristuksen valoa kohti. 
 
Toimittaja tiedusteli Onni Ojalta vuonna 1936, mitä alkuvalmisteluja taiteilija tekee seinämaalauksia varten. Oja vastasi: 
 
”Kun maalauksen aihe on ensin saanut mielessä kypsyä tarpeeksi kauan, niin että se lopulta on kiteytynyt selväksi näkemykseksi, päästetään se viimein kankaalle tai paperille.Tuollaisesta hätäisestä alkuluonnoksesta on sitten lopulliseen luonnokseen vielä monta astetta.[...]Tällaista ratkaisua kehitellessään pitäisi taiteilijalla olla tilaisuus keskittyä yksinomaan kyseessä olevaan työhön, mikä meikäläisissä oloissa kuitenkin valitettavasti on mahdotonta, koska korvaukset tällaisista töistä ovat meillä niin vaatimattomia, ettei niillä parhaimmalla tahdollakaan pysy hengissä sitä aikaa, minkä työ perusteellisesti suoritettuna vaatisi. [...]Viimeisistä luonnoksista piirretään tarkasti lopulliseen kokoon kartongit, joiden mukaan maalaus suoritetaan. ylös
 
POIMINTOJA ONNI OJAN ELÄMÄSTÄ
1909Syntyy 15. huhtikuuta Keuruulla maanviljelijäperheeseen. 
1911Perhe muuttaa Keuruulta Tampereelle.
1913Oppii lukemaan 4-vuotiaana sanomalehdistä, joilla lapsuudenkodin seinät oli vuorattu.
1916Kirjoittaa runoja. 7-vuotiaana vihkollinen omia runoja. 
1918 Isä Frans Oja kuolee. Sisällissodan loppuselvittelyissä Frans Oja ammutaan Kärkölässä valkoisten toimesta, koska hän oli vuonna 1918 toiminut työväenyhdistyksen puheenjohtajana. 
1918- Muuttaa äitinsä, Amanda Ojan kanssa Janakkalan Löyttymäkeen, Suojalan torppaan. Onni osallistuu tulojen hankintaan. Tekee pääasiassa rengin töitä ja metsätöitä sekä kirjoittaa lehtijuttuja. 13-15 –vuotiaan Onni Ojan kirjoituksia julkaistaan esim. Koti-lehdessä, johon hän kirjoittaa lasten kasvatusta käsitteleviä kirjoituksia. 
Haaveilee kirjailijan ammatista. Käy Löyttämäellä kansakoulua. Todistuksessaan rivi kymppejä. Poikkeuksena käsityö, voimistelu ja laulu. On innokas piirtäjä koko lapsuutensa ajan. Saa Nuori Voima –lehdessä julkaistusta kirjoitelmasta ”Miten tulla taiteilijaksi” lopullisen kimmokkeen taideharrastuksiin. Hakeutuu Löyttymäen kansakoulun opettajansa, August Alhon, innostamana opiskelemaan Taideteollisuuskeskuskouluun. Opiskelujen taloudellinen puoli järjestyy Ojan saaman 2000 markan Amerikan perinnön turvin. 
1926- Aloittaa opiskelunsa Helsingissä Taideteollisuuskeskuskoulussa. Rahoittaa opintojaan tilapäistöillä esimerkiksi lumitöillä ja tekemällä novelleja, runoja ja kuvituksia Uuden Suomen sunnuntailiitteeseen ja Agapetuksen toimittamaan Aikaan. 
1930 Valmistuu Taideteollisuuskeskuskoulusta ja debytoi Helsingissä yhteisnäyttelyssä.
1933-1934Opiskelee Helsingin Yliopiston piirustussalissa. 
1932-1939Toimii vapaana taiteilijana ja kirjagraafikkona. 
1935 Saa II palkinnon dukaattikilpailussa.
1935 Opiskelee Academie de la Grande Chaumièressa Pariisissa. 
1936 Saa II palkinnon valtion taidekilpailussa. 
1936 Saa ylimääräisen palkinnon Kivelän sairaalan seinämaalauskilpailussa.
1937 Opiskelee Accademia Sindicato Fasista delle Belle Artessa, Roomassa. Suorittaa tutkinnon monumentaalimaalauksesta.
1939 Osallistuu Nuorten näyttelyyn ( 1940, 1942).
1939-1940 Talvisodassa.
1940 Ensimmäinen yksityisnäyttely Kumlinin taidesalongissa Helsingissä.
1941Osallistuu Suomen Taiteilijain näyttelyyn (1942, 1947, 1953, 1957, 1977, 1978).
1941Ensimmäinen lapsi, Rispa Inkeri (Raab), syntyy ensimmäisestä avioliitosta.
1941-1944 Jatkosodassa. Jatkosodan alussa haavoittuu polveen. Palvelee mm. vastavakoilutehtävissä päämajan joukoissa.
1945- Toimii vapaana taiteilijana. 
1945-1946Kutsuttuna taiteilijana Ruotsissa. Työskentelee Pelle Åbergin ateljeessa.
1949 Avioituu pianotaiteilija Marja O., o.s. Liuhdon kanssa.
1949 Toinen lapsi, Esa Paavo, syntyy.
1950Osallistuu Suomen Taideakatemian 3-v. näyttelyyn (1965).
1951 Kolmas lapsi, Lea Johanna, syntyy.
1951 Taideteollisen oppilaitoksen opettajaksi. Opettaa käyttögrafiikkaa, sommittelua, piirustusta, maalausta ja värioppia. Taideteollisen oppilaitoksen (nyk. korkeakoulu) lisäksi opettajana Invalidi-säätiössä, Helsingin suomenkielisessä työväenopistossa ja yliopiston piirustussalissa. 
1951 Opiskelee Accademie Sectiond’Or´ssa, Pariisissa.
1953 Saa III palkinnon Kemin kirkon alttaritaulukilpailussa. 
1954 Opiskelee Accademie Sectiond’Or´ssa, Pariisissa.
1956Lunastus Helsingin Käpylän kansakoulun seinämaalauskilpailussa.
1957 Julkaisee Piirtämisen taito -oppikirjan.
1958Saa II palkinnon Kuopion Männistön kansakoulun seinämaalauskilpailussa.
1959 Saa III palkinnon Helsingin kaupungin taidekilpailussa.
1972Pääsee eläkkeelle Taideteollisen oppilaitoksen opettajan virasta. Alkaa Ojan taiteilijauran tuotteliain kausi.
1977 Osallistuu Valtakunnan näyttelyyn, Rovaniemellä.
1979 Saa professorin arvonimen. 
1980-l1980-luvun alkupuolelta lähtien työskentelee ateljeessaan, Hojo Hojossa, Vihdin Tervalammen kylässä. 
1990-l Kiinnostuu serigrafiatekniikasta.
1991Vierailee Jouni Hirvosen kanssa helikopterilla syntymäkodissaan Huhkolassa.
2004 Kuolee 5. marraskuuta.
 
ylös
 
LÄHTEET
 
 
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 
 
Painamattomat lähteet
 
”Onni Oja – Onni Ojan maalauksia 1930-luvulta 1980-luvulle” –näyttelymateriaali, 1988. Keuruun museon arkisto. 
 
 
Painettu kirjallisuus ja lehtiartikkelit 
 
Gallen-Kallela-Sirén, Janne, 2002. Minä palaan jalanjäljilleni. Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide. Otava, Keuruu. 
 
Huhtala-Fiskars, Anna-Liisa. ”On Onni”. Pellervo, 1983:10.
 
Joutsijoki, Eine. ”Taidemuseon kesä: Onni Ojan maisema”. Suur-Keuruu, 13.6.1988.
 
Kulmala, Teppo. ”Onni Ojan, 78, visuaaliset virikkeet lapsuudesta, kuvissa valon musiikki”. Keskisuomalainen, 8.2.1987. 
 
Nuutinen, Onni. ”Professori H.C.Onni Oja 90-vuotta”. Janakkala ennen ja nyt, XLVIII 1999.
 
Oja, Onni, 1959. Piirtämisen taito.WSOY, Porvoo.
 
Onni Oja, Maalauksia ja piirustuksia. Näyttelyluettelo 12.6.-4.9.1988. Keuruun taidemuseon julkaisu. Mikkelin Painos Oy, Mikkeli.
 
”Onni Oja tyytyväinen kotinsa remonttiin”. Suur-Keuruu, 4.9.1991.
 
Puokka, Jaakko; Niinivaara Seppo; Pieraccini Rolando, 1986. Onni Oja, Maalauksia 1927-1986. Eurographica Oy, Helsinki.
 
Saukkomaa, Ritva. ”Onni Oja ja syntymäkoti”. Karhunsoutaja, V 1993.
 
Tiukka, Timo; Tiukka Pirkko. ”Muistiinpanoja keskustelusta professori Onni Ojan kanssa taidenäyttelyssä Tervakoskella 9.4.1988”. Janakkala ennen ja nyt, 1988.
 
Tuomaala, Seija. ”Onni Ojalle täyteen kahdeksan vuosikymmentä”. Suur-Keuruu, 14.4.1989.
 
”Tässä iässä pitää tänään tehdä kaikki...”. Janakkala ennen ja nyt, 1980.
 
 
Tiedonannot
 
Hanhijoki, Marjatta, Helsinki, 29.3.2007.
Hirvonen, Jouni, Vääksy, 27.4.2007, 3.5.2007. 
Laaksonen, Maisa, Helsinki, 10.4.2007.
Liski, Kalevi, Helsinki, 7.4.2007.
Nieminen, Raija, Muurame, 8.4.2007.
Oja, Sara, Helsinki, 2.5.2007.
Virkkunen, Heikki, Helsinki, 2.5.2007.

Aukioloajat

Keuruun museo on avoinna
ma-pe klo 11–17, la klo 11–15.
Poikkeukset aukioloajoissa mahdollisia.

Pääsymaksu 5€ /3 €. Alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.

Museon toimisto
museo@keuruu.fi

Info

museokortti logo sloganilla
Meille käy museokortti!

Löydät meidät myös Facebookista

Museonjohtaja

Soile Ollikainen

040 965 5567
soile.ollikainen@keuruu.fi

 

Amanuenssi

Helena Kukkamo

040 965 5538
helena.kukkamo@keuruu.fi

 

©2020 Keuruun Museosäätiö

Search